Täälläpäin oli muuttomatkalla oleva kurkiparvi tienvieruspellolla viikon verran ainakin. Tieltä käsin olisi ollut helppokin kuvata, järeämmillä välineillä kuin omani. Yritin kuvata niitä totta kai. Pysäytin auton ja hipsin pellon reunaan, yritin vähän lähemmäksi, kurjet kun olivat siellä pellon metsän puoleisella reunalla, tietenkin. Ei se onnistunut, linnut lähtivät mahdottomalla mekastuksella. Muutaman kerran sinne tien varteen pysähdyin yrittämään.
Kerran menin sitten metsän kautta, muka ovelana, yksi varomaton rasahdus ja liike ja taas lähdettiin hirveällä huudolla.
Jäin sinne metsän reunaan kuusen oksien lomaan odottelemaan parven paluuta, koska lensivät läheiselle metsän keskellä olevalle peltosaarekkeelle, sen olin kuullut ja nähnyt, etteivät ole kaukana. Jonkin ajan kuluttua palasivat, sen tekivät todella hiljaa. Minulla oli pusikon takaa näkymä rajatusti yhteen suuntaan eikä kovin leveästi, kaverit palasivat ovelasti näköalani ulkopuolelle, totesin vain, että nythän niitä on tuolla jo vaikka kuinka, jälleen vähän liian kaukana. Yksi pesue tuli ihan eteeni, vaikka kuinka varovaisena yritin ottaa kuvaa, niin kuulivat, näkivät ja karkasivat. Kuvaajalla oli hitaat refleksit, niinkuin kuvasta näkyy.
Tämä kuva on jälleen tieltäpäin yhtenä iltana, kun jo usva alkoi nousta joelta.
Siellä metsässä oli mäyrän tai supin polku.
Ja joltain oli lento päättynyt sinne metsään.
***
Lenkkireittini kulkee joen rannassa. Siellä tämä äippä johdatteli pesuettaan.
***
Syys on saapunut räntäsateineen ja pohjoistuulineen, tänään on ollut ihan sisäpäivä.
***
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
