Siskon tytöllä oli vapaapäivät ja olimme suunnitteleet pientä patikkaretkeä keskiviikolle. Keskiviikkonahan satoi ja ukkosti ja teimme päätöksen, että odotamme parempia säitä ja menemme myöhemmin, ehkä ensi viikolla. Jyminöinti loppui ja sain tekstiviestin, että mitä jos kuitenkin lähdetään nyt, okei teen eväät ja sitten olen valmis. Iltaretkelle lähdimme, ideana oli ikuistaa mahdollinen auringonlasku. Suuntasimme auton nokat kohti Jyväskylän Korpilahden
Vaarunvuorta, jossa on 4 km:n luontopolku.
Reitin varrella on kaksi lampea; Särkijärvi ja Juonaanjärvi. Lammenrannoilla pitkospuut muuten maasto on mäntykangasta, kuusikkoa ja kalliota.
Särkijärven rannalla on tulentekopaikka liitereineen. Siinä söimme eväät.
Polttopuut piti pilkkoa itse, sehän meiltä sujui kyllä. Minä käytin sahaa ja tyttö kirvestä. :)
Hieman oli hankaluuksia saada puut syttymään. Tämä erä meni vanhan hyväksi. Vähän noloa, kuulemma, ei minusta. ;))
Saimme siis puut syttymään ja makkarat paistettua sekä vaahtokarkit paahdettua.
Salakuva kuvaajasta.
Ilta-aurinko valaisi maiseman lammen rannalla.
Näköalapaikalta on näkymä Päijänteelle. Tässä kohtaa oli jyrkkä pudotus alas, vaikka se ei kuvissa näy.
Alueella on runsas lajisto ja mm. 60 silmälläpidettävää tai uhanalaista lajia.
Se auringonlasku kyllä jäi näkemättä, kun taivaan täytti harmaat pilvet. Ei kuitenkaan kastuttu.
Kun ei kovin kaukana oltu
Kärkisten sillasta niin kävimme vielä siinä ihmettelemässä pilvimassoja, jotka pimittivät auringonlaskun.
Siltaselfie, vähän entrattuna.
Semmoinen suviyönretki, oli meillä ainakin hauskaa. Tyttö jatkoi matkaansa tuohon suuntaan ja minä käännyin ja palasin kotiin tähän suuntaan. Ja koko kotimatkan satoi.