Perjantaina oli helteisen tuulinen päivä. Olimme sopineet siskon pojan kanssa, että pe-iltana teemme vuotuisen retkemme. Tänä vuonna reitin pituudeksi tuli vain noin puolet viimevuotisesta. Naapurikunnan puolella kävimme kääntymässä.
Retki voi alkaa.
Ensimmäinen pysäkki, tässä treffasimme.
Yksi pieni haaveri kävi. Roikotin kameraa mukana ja tein äkkipysäyksen ja takana tuleva ei voinut aavistaa ajatuksiani, siinä vähän lokasuojat kolisivat.
Eväät oli mukana, tietenkin. Tauko pidettiin jossain metsäautotiellä.
Suomalaista maalaismaisemaa ilta-auringon valossa.
5km ennen ensimmäistä maalia sanoin, että voit tämän etapin ajaa nopeammin omaa vauhtiasi. Nuorukainen lähti ja ajelin perässä ja pysähtelin ja kuvasin.
Aurinko kultaa mäntyjen rungot.
Ja painuu metsän taa.
Taivas oli niin hieno.
Kuu ehti nousta ennen kotiutumista.
Se oli retkipyöräilyä tätsän vauhtia, kehnoilla polvilla ja pyörällä. Likimain 30 vuotta nuoremmalla on niin paljon enemmän voimaa ja jaksamista, että enhän minä semmoista jaksa.
Matkakaverille kiitos seurasta! :)
***
Kaunista kesää kaikille!!
***
Tervetuloa sini blogini pariin e Vitor Nani bem vindo!