sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ilta


Olen aikaisemmin vain lukenut ja kuunnellut kertomuksia ikääntyvien vanhempien asioiden hoitamisesta ja auttamisesta, se on tuntunut kaukaiselta asialta. Huomaan, että se alkaa olla ajankohtaista omalla kohdalla. 


Vanhemmat pärjäävät hyvinkin vielä omillaan, mutta alkavat enenevässä määrin tarvita apua. Mutta on se vaan kumma, että vaikka järki sanoo ja äitikin monesti ääneen, että kun sitä on jo niin ja näin eikä jaksa, niin kuitenkin vaan pitää yrittää jaksaa tehdä itse! Avun pyytämisen tarpeen myöntäminen on niin vaikeaa sitten kuitenkin.


Koko viikon pesivät isän kanssa yhteistuumin ikkunoita. Verhot sentään pyysi tulla laittamaan, kun enää ei niska ja kädet antaneet periksi. Sitten on koko viikonloppu toivuttava, kun niskat ovat juntturissa ja alkaa huipata sun muuta. Eikä ollut ensimmäinen kerta. (mutta enhän minä osaa pestä niitä yhtä hyvin)


Sellaista se kai sitten on?


 Kohti uutta viikkoa, voimia kaikille arkeen!!



***


Tervetuloa uudet lukijat!!




20 kommenttia:

  1. Mukava tuolla ylhäällä tuo suihkarin vana. Näitä nykyisiä ikkunalaseja ei saa puhtaaksi, ei edes rukouksella eikä paastolla. Kummallista materiaalia ovat. Vanhoille laseille riitti, kun vähän näytti vettä ja Hesaria.

    VastaaPoista
  2. Se on juuri noin! Itse olen samassa tilanteessa pohtimassa tulevaa, etäisyys vanhempieni kotiin on kaiken lisäksi 500 km. Vaikka lonkat ja sydän pettäisivät kuinka, siivoukset tehdään, matot ja ikkunat pestään eikä mistään anneta periksi. :)

    Upeat värit olet taltioinut kuviisi! Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on ihmisen perusluonne olla itsellinen ja tulla omillaan toimeen.
      Kiitos Päivi! :)

      Poista
  3. Kuule just noin se menee ett periksi ei anneta. minun äitini itse myöntää ettei oikein jaksa ja sama pilkun puunaus jatkuu..
    minusta liian tarkkaa touhua.
    Kuvat ovat kerrassaan upeita!

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia olet ottanut. Hyvää alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
  5. Ihanat, tunnelmalliset kuvat. Totta puhut tuossa postauksessesi; periksi ei anneta. Minunkin äitini on liki 90 vuotta, asuu yksin ja kaiken haluaa tehdä itse! Tietty on hyvä, kun itse tekee ja jaksaa tehdä, mutta apuakin tulisi voida jo vastaanottaa. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  6. Hienot kuvat, tykkään kovasti tuosta missä kuu näkyy!
    Kauniisti kirjoitit, mutta näin se vain on.

    VastaaPoista
  7. Onpas kauniit maisemat <3

    - Suvi -

    http://kuvallinen.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Ihana tunnelma tuossa kuukuvassa! Saman olen huomannut omien vanhempien kanssa, esim. saunaa ei voi kukaan muu pestä, kun se olisi ilmeisesti jotenkin noloa, että toiset ihmiset pesevät omat liat pois!

    VastaaPoista
  9. Upeat kuvat! Avun pyytäminen ei ole aina helppoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! :)
      Ei, huomaahan sen itsestäkin. :)

      Poista
  10. Upeita kuvia taas.
    Vanhempi ikäluokka on tottunut pärjäämään.
    Mukavaa viikkoa.

    VastaaPoista

-Kiitos terveisistä-