Maanantaina sain päähänpiston, että tiistaiaamuna voisi tehdä aamukonserttilinturetken ja jos kuviakin saisi. Koko yön satoi vettä, 12 mm sademittarin mukaan, aamu oli sumuinen ja kostea. Mutta kun olin varautunut niin otin ja lähdin. Pusikot oli täynnään lintuja, siltä se kuulosti. Mutta piilossa pysyivät. Oikeasti voisin sen yrittämisen kuvata lintuja lopettaa.
Aamukahvilla istuin rantakivellä. Reppu keikahti rantaveteen ja termari sukelsi repusta veteen kellumaan, pientä hässäkkää, mutta mitäs pienistä.
Nämä isommat ovat hankalampia juttuja. Jos haluan selkeitä tarkkoja kuvia kamera pitäisi olla aina jalustassa, aina. Mieluummin vielä kaukolaukaisimella kuvattuna. Kuvaaminen menee niin, että tähtäys, tarkennus, laukaisu ja joka laukaisulla kamera ottaa 10mm sivuliikettä, oikeasti, näen sen. Miten sellaisista kuvista tulee muka hyviä, ei tulekaan. Tarkennus ei ole siinä mihin tarkoitin. Lyhyt suljinaika ei oikein tule kysymykseen lainkaan. Sitten olen tosi vino tyyppi, koska horisontti on aina vinossa, aina, se on sääntö ei poikkeus. Sehän ei haittaa horisontittomissa kuvissa, mutta maisemissa se näkyy, rantaviiva on aina kallellaan. No saa sen myöhemmin oikaistua, mutta voisi sen suoranakin ottaa.
Siinä on sumuisen aamun linturetkikuvat, on siellä muutama lintukin, kilometrin päästä kuvattuna. ;)
Myöhemmin iltapäivällä paistoi aurinko iltaan asti, oli oikein kaunista.
***
Nyt sataa räntää, maa on ihan valkoinen, näyttää talvelta.