Haaveissa vain

...on mulla omenapuu ja kukkiva puutarha.
Aina vain haaveilen 'mummon mökistä' ja puutarhasta. Nyt on vain tuo takapihan pläntti. Kun se ei ole oma, en ole kovin panostanut siihen. Koska sitten kaikki vaivan näkö ja rahan meno menisi hukkaan, kun muuttaa pois. Pah, olen asunut tässä jo kohta viisitoista vuotta. Siinä ajassa olisi ehtinyt tehdä kunnon kukkapenkit ja nauttia kasvusta.
Mutta nyt ne vähäisetkin kasvit meinaa kuolla ja hävitä yksi toisensa jälkeen, kun mitään ei ole tehty kunnolla. Ja jos jotain yritän saada kasvamaan, niin ruohonleikkaajan apuri, trimmerimies, tulee ja vetää kaiken matalaksi. Ensi kesäksi teen kyltit, että hoidan oman 'loossini' itse, näitä pensaan alusia ei tarvitse trimmeröidä. Piste.

Ensimmäinen valkovuokko.

Idänsinililjat ovat pikku hiljaa levinneet.

Esikoista on talven jälkeen jäljellä vain yksi.

Pionit sentään kasvavat vielä.

Ja on elämää idänunikoissakin.

Akileijan lehtiruusukkeita.

Lauantaina saattoi jo istua ulkona ja nauttia lämmöstä. Takapihalle paistaa ilta-aurinko.

***