kuva

kuva

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tupasvilla


Tänään vietetään luonnonkukkien päivää ja teemalajina on tupasvilla Eriophorum vaginatum. Muutama aikaisemmin keväällä otettu kuva ja lainaus Suomen Luonnon sivuilta. Sää ei tänään ole houkutteleva kukkien bongailuun, lauantaina sentään saimme nauttia kesäpäivästä.

Kumma tumma tupsu tunki läpi lumen jo maaliskuussa eteläsuomalaisella suolla. Mikä kasvi se on?
Kasvi on tupasvilla, joka on metsäluonnon varhaisimpia kukkijoita yhdessä raidan, variksenmarjan ja harmaalepän kanssa.
Auringon valo tunkeutuu ­ohuen lumikerroksen läpi ja lämmittää mättään pintaa. Hangen alle voi syntyä useiden litrojenkin laajuinen onkalo, pienoiskasvihuone, jossa lämpötila on päivällä useita asteita nollan yläpuolella eikä laske yölläkään pakkasen puolelle. Tällaisessa lumiansarissa tupasvilla voi aloittaa kukkavartensa kasvatuksen jo maaliskuussa. Tavallisesti ne eivät päädy lumen pinnan yläpuolelle ennen huhtikuuta.
Ensimmäisillä on aina tukalat oltavat. Talven huonolla ravinnolla kituuttaneet teeret, jänikset ja hirvet nappailevat mielellään suihinsa ensimmäiset tupasvillan kukkaversot. Siksi mättään kukkaversot kehittyvät pitemmän ajan kuluessa: jos ensimmäiset syödään, valmistuu siemeniä myöhemmissä.
Tupasvillan varsinainen kukinta-aika on lumien sulettua huhtikuun loppupuolella tai toukokuussa; Lapissa kukinta jää kesäkuun alkupäiviin. Silloin tummista, suomuisuutensa vuoksi karvaisilta vaikuttavista kukkatähkistä työntyvät esiin keltaiset heteet ja valkoiset, rihmamaiset emin luotit. Kussakin tähkässä on sekä hede- että emikukkia, mutta emikukat avautuvat vasta, kun hedekukat ovat lakastuneet. Tuuli kantaa siitepölyn naapurin versolle.
Siemenet kypsyvät etelässä kesäkuussa, pohjoisessa heinäkuussa, ja vasta silloin tähkät muuttuvat valkoisiksi karvatupsuiksi. Siemenen tyvellä olevat kehälehtien aiheet kasvavat pitkiksi lenninkarvoiksi, jotka kiidättävät siemenen tuulen mukana usein kauaskin emokasvin luota.
Tupasvillan siementuotanto ja leviämiskyky ovat hyvät, sillä se kuuluu lähes jokaisen karun rämeen, nevan ja korven lajistoon. Sen löytää usein pieniltä, parin neliömetrin kalliosoistumiltakin suopursun ja juolukan seurasta. Tupasvilla on yleisimpiä suokasveja vielä ulkosaaristossakin.






Kepeää kesää kaikille!!

***

PS. Kiitos siskolle juhlista! Täytyy sanoa, että maalaissysterimoukalla oli tyhmä olo, jälleen kerran.

14 kommenttia:

  1. Tupasvillan kukkineet kukinnot ovat niin suloisia!
    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! :)
      Tupasvillan valkoiset höytyväpalloset ovat kauniita.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos nainen. kuvastimessa! :)

      Poista
  3. Suloiset tupasvillat. Minulla on elänyt hassu haave pitkään, sillä haluaisin pihaani toisen tai toisen ruostevillan. Jossain pohjoisen soilla syntynyt haave,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! :)
      Mikäs siinä, jos pihasta löytyy sopivat kasvuolosuhteet. Tupasvilla on kaunis.

      Poista
  4. Kauniita kuvia <3 Täällä ei ole voinut tänään toteuttaa kukkakuvahaastetta päätöksen, sillä on satanut kaatamalla koko päivän... :( Kivaa iltaa Marliska <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! :)
      Eilen tosiaan satoi koko päivän, tänään oli vähän parempi sää.

      Poista
  5. Ihanat kuvat!
    Täytyykin hakea tupasvillaa kuivamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki! :)
      Minä jo pienen kimpun keräsin.

      Poista

-Kiitos terveisistä-