sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Koulukäsityö




Etsin maljakon alle liinan ja sain idean tehdä tämän nostalgiapostauksen. 

Olen aika hyvä konmarittamaan, ollut aina. Termi on uusi, asia on vanha. Turhia tavaroita, vaatteita asioita ei kannata säästellä. Onneksi on kirpputorit jonne voi viedä milloin mitäkin hyvää tavaraa. 
Muutama käsityö kuitenkin on tallella kaukaisilta kouluajoilta. Yläasteen toisena valinnaisaineenani oli käsityö ja tämän revinnäisliinan olen tehnyt yhdeksännellä luokalla. Sitä en muista kuinka tuskallista /helppoa se oli tehdä, mutta tästä ainoasta käsityöstä opettaja antoi kympin, se on jäänyt mieleen. 😄
Pidän sitä pöydällä silloin tällöin vieläkin, onneksi se on tallella.

  




Liinavaatekaappi on paljon vanhempi kuin liinanen. Olen tuohon peilin alle haaveillut senkkiä jo ties kuinka kauan, mutta en ole löytänyt oikeanlaista ja ne ovat aika arvokkaitakin. Kotona mummolanmäellä oli varastokalusteena äidin tyttöaikainen (niinkuin hän sanoo) liinavaatekaappi. Sitä sitten kerran käydessäni kysyin saisinko sen, tottahan se jouti.
Kaappi on ollut minulla aikaisemminkin, ensimmäisessä yksiössä mihin lähes kaikki kalusteet tuli haalittua kotoa. Sitten tienasin ja kaikki vanhat kalusteet piti vaihtaa, silloin kiikutin kaapin pois. Aika tavaran kaupitsee, eikös sitä niin sanota, nyt se taas kelpasi.
Siitä on pinta kulunut ja olen ajatellut, että se pitäisi ehostaa jotenkin, mutta en tiedä miten, maalaminen ei tule kyseeseen.



Revinäinen oli rullalla sisäkkäin tämän toisen säästetyn koulukäsityön kanssa. Liina on tehty ensimmäisellä luokalla alakoulussa, siis ikiajat sitten. Sitä käytettiin ruokaliinana.
Söimme ensimmäisellä luokalla luokassa, järjestäjät kävivät hakemassa ruuan keittiöltä ja liina laitettiin pulpetille aina ennen ruokailun aloittamista.


Siksakit ovat äidin myöhemmin ompelemat.

Tämä ei ole koulun lautanen vaan oma vanha jostain 60-70-luvulta. Siskolla oli myös emalilautanen mutta eri kuviolla. Tästä on syöty monet kerrat.
Sitten kun niistä lakattiin syömästä ne olivat äidin kukkaruukun aluslautasina vuosia. Jostain löysin molemmat ja otin talteen. 😄




Ihminen on tullut vanhaksi, kun alkaa muistella menneitä. HUOH!



Iloista viikkoa kaikille!






29 kommenttia:

  1. Olipa ihana nostalgiapostaus. 💜 Ihastuttava liinavaatekaappi.
    Vohvelikangas on sympaattista ja tuo eka liina on kauniin ajaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joistain tavaroista tulee muistoja mieleen.
      Kiitos Rita! :)

      Poista
  2. Tosiaan, ihana postaus! <3 Konmaria pidetään tosiaan muka jotenkin uutena juttuna, vaikka oikeastaan vain nimi on uusi, itse asia puolestaan vanha. Itsekin olen tehnyt sitä suunnilleen aina. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä käy niin, että alkaa etsiä jotain tavaraa ja sitten muistaakin, että ai niin taisin sen jo laittaa kiertoon. :))
      Kiitos Varpuslintu! :)

      Poista
  3. Ihanaa nostalgiaa ja kauniita kuvia <3 Mukavaa uutta viikkoa :)

    VastaaPoista
  4. Olipa todella nostalgista ja nosti myös itselle muistoja mieleen. <3
    Itselläni on myös tallessa ekaluokalla tehty ruokaliina, lila kuosiltaan. Se on säilynyt lempivärinäni näihin päiviin asti.
    Enpä muuten ihmettele, että sait kympin tuosta ensimmäisestä liinasta. Hieno kädenjälki näkyy kuvista. On siinä työtunteja mennyt.
    Suloista viikkoa Sinulle! Tällä viikolla alkaa kevätkausi;Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkausi vaihtuu viileissä merkeissä. :))
      Kiitos Piipe! :)

      Poista
  5. Ihana juttu ja ihania tavaroita. Itse käytän edelleen kansakoulun alaluokilla tekemääni käsityöpussukkaa 50v vanhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistojen käsityöpussukka.
      Kiitos mummo! :)

      Poista
  6. HUOH! Ekaluokalla ensimmäinen käsityö oli tehdä tilkuista mustekynänterän pyyhin, toinen oli pannulapun virkkaaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä käsityöt aiheuttivat myös huokauksia. ;)
      Kiitos a-kh! :)

      Poista
  7. Kaunis liina, onneksi on säilynyt matkan varrella.

    Omat käsityöni ovat kadonneet, mutta pojan tekemiä käsi- ja puutöitä on tallessa ja käytössäkin.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kaikkea ei tosiaan kannattaisi hävittää, montaa asiaa on tullut kaivattua jälkeenpäin.
      Kiitos Sirpa! :)

      Poista
  8. Kivoja muistoja. Tuo revinnäisliina onkin niin hieno ettei sitä kannata hävittää. Ja nuo ruokaliinat pulpetilla ovat tuttu juttu minullekkin. Vohvelikankaasta niitä tosiaan tehtiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revinnäinen pitää säilyttää, muita liinoja voi laittaa kirppikselle. ;)
      Kiitos Huopalintu! :)

      Poista
  9. Ihana että nuo on vielä tallella, niin kauniita muistoja/aarteita! Tuo revinnäisliina on kyllä hieno! Mukavaa talvista alkanutta viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
  10. Nostalgiaa!
    Ihania muistoja ja kauniita asioita saat ihastella ympärilläsi.
    Upeita pakkaspäiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkaspäivien kauneudesta on tosiaan saanut nauttia viime päivinä.
      Kiitos Susanna! :)

      Poista
  11. Mun ruokaliina oli vaaleansininen, väriä ei saanut valita, mutta kuviot kyllä! Yritin niillä parantaa sen ulkonäköä! Valitettavasti ei ole tallessa enää tai ehkä äidin kaapissa, ei voi tietää! Joo, on se oikeastaan kiva kun alkaa olla jo sitä muisteltavaa! :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mekään voitu väriä valita, meidän koulun väri oli tuo keltainen. ;))
      Kiitos Tillariina! :)

      Poista
  12. Ihanan nostalgisia esineitä, tuttuja minullekin. Omat kouluaikaiset käsityöt ovat kadonneet. Hienoa, että sinun ovat yhä tallessa.
    Liinavaatekaappisi taitaa olla monen tämän päivän nuoren haavelistalla. 50-60-luvun huonekalut ovat kovasti suosittuja. Tosi hyväkuntoinen kaappien on. Oikea aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt osaa arvostaa vanhaa kaappia, toisin kuin nuorempana.
      Kiitos Between! :)

      Poista
  13. Revinnäisliina on minulle aivan tuntematon käsite, mutta todella kauniin sellaisen olet taituroinut! Tuo vohvelikankainen ruokaliina on sitäkin tutumpi ja vei omatkin muistot kouluruokailuihin. Minullakin oli keltainen:) Mahtavaa, että sinulla on tuollaisia aarteita tallessa. Niiden tunnearvoa ei voi rahassa mitata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Sentään jotain on säästynyt. :)
      Kiitos Hannah! :)

      Poista
  14. Samantapaisen vohvelikangastyön mekin teimme ekaluokkalaisina :) Söimme myös luokassa. Muistan, miten meidän piti laittaa kädet liinan ja nenäliinan päälle pulpetille ja opettaja tarkasti, että kynnenaluset olivat puhtaat. Joskus hän kurkisti myös korvantakuset :D

    VastaaPoista

-Kiitos terveisistä-